Moderni kultakuume

”Työajalla ovat ehdottomasti kiellettyjä haukkumasanat, vitsit, manaukset sekä kiroukset.”
”Työntekijöitä varoitetaan käymästä lääkärissä työajalla, sillä lääkärin todetessa työntekijän terveeksi tämä menettää palkkansa.”
”Tästä hetkestä lähtien on kiellettyä syljeskellä työtiloissa.”
”Jos olosuhteet sen sallivat ja jos työntekijät sitä erikseen vaativat, työnantaja rakentaa työpaikalle wc:n.”
”Naisten ja lasten pääsy työpaikalle on jyrkästi kielletty ilman johdon erityistä valtuutusta.”

Duunipaikkani, ihmisoikeusjärjestö CIPRODEH:n perustajajäsen Matias halusi tänään näyttää minulle kotikylänsä San Juanciton, joka on vanha kaivoskaupunki reilun tunnin ajomatkan päässä Tegucigalpasta. Matias on ottanut sydämen asiakseen opettaa minulle Hondurasin ihmisoikeustaistelun historiaa, mikä sopii minulle loistavasti. Kaivokset ovat osa Hondurasin historiaa – ja nykypäivää – sieltä surullisimmasta päästä.

Tarkoituksemme oli vain käydä tutustumassa kylään, mutta sattumalta törmäsimme paikalliseen mieheen, joka tunsi kaivosten menneisyyden kuin taskunsa. Hänellä oli myös avaimet ikivanhaan rakennukseen, jonka hän kertoi olevan Keski-Amerikan ensimmäinen USA:n suurlähetystö. Pahasti rapistunut talo oli sisältä kuin matka historiaan. Kaivosmiesten varusteita, palkkakuitteja viime vuosisadan alusta, mustavalkoisia valokuvanegatiiveja kaivostyöläisistä ja jopa numeroyhdistelmällä toimiva holvi, jossa jenkit säilyttivät kultaharkkojaan. Aikaisemmat lainaukset saattoivat kuulostaa huvittavilta, mutta ne olivat vielä 1950-luvulla osa yhdysvaltalaisen kaivosyhtiön ”turvallisuus- ja hygieniasäännöstöä.”

Matias, minä ja autonkuljettajamme Elvin selasimme dokumentteja hiljaisuuden vallassa. San Juanciton kaivoksissa kuoli työntekijöitä päivittäin, minkä takia kaivosyhtiö otti käyttöönsä tiukempia työturvallisuussääntöjä. Työntekijöiden oikeudet olivat kuitenkin olemattomat. Matiaksen mukaan suurin kuolinsyy olivat kaivosten myrkyt, jotka tunkeutuivat työntekijöiden keuhkoihin aiheuttaen keuhkojen luhistumisen ja kuoleman. Ei silti puhettakaan siitä, että kaivosyhtiö olisi jollain tavalla kantanut vastuunsa.

Työntekijöiden lisäksi kaivosyhtiöt riistivät Hondurasin maaperää ja saastuttivat monin paikoin sen pohjavedet. Nyt San Juanciton kaivokset on onneksi suljettu. Matiaksen mukaan alueella olisi edelleen arvometalleja, mutta ne sijaitsevat liian lähellä pääkaupunki Tegucigalpaan virtaavia vesiä.

Hondurasin rikkauksien riisto jatkuu kuitenkin yhä edelleen muualla päin maata. Vuoden 1999 hurrikaani Mitchin jälkeen Hondurasin hallitus hyväksyi pitkälti kaivosyhtiöiden saneleman lain, joka takaa ylikansallisille yhtiöille laajat oikeudet Hondurasin maihin paikallisten asukkaiden kustannuksella. Sitä vastaan, että kaivosyhtiöt tarjoavat naurettavan pienen määrän terveydelle vaarallisia työpaikkoja sekä yhden prosentin veroista pormestarin toimistolle, paikalliset asukkaat saatetaan häätää kodeistaan, heidän naapurustoonsa voidaan avata syanidialtaita ja heidän luontonsa ja terveytensä voidaan käytännössä tuhota. Laillisten keinojen lisäksi kaivosyhtiöt käyttävät sumeilematta myös laittomia keinoja, kuten laittomia metsähakkuita sekä jokien suuntien muuttamista. Koska kaivosyhtiöillä on varaa maksaa lahjuksia, hallitus pysyy tyytyväisenä.

Eräs kaivosalueella työskennellyt lääkäri Juan Almendares kertoi Revistazo-lehdessä kaivosalueiden todellisuudesta: ”Todella, se mitä Sirian laaksossa tapahtuu on hirveää. Hallituksen välinpitämättömyys kaivosyhtiön hyväksikäytön, sen aiheuttamien sairauksien ja luonnonkatastrofin edessä sattuu sieluun ja saa lähes purskahtamaan kyyneliin. Meidän täytyy puhua tästä ääneen; tämä maa ollaan tuhoamassa...”

Duunikaverini Matiaksen mukaan kaivosyhtiöiden hyväksikäyttö on yksi tärkeimmistä asioista, joita maan presidentti Manuel ”Mel” Zelaya Rosales haluaa perustuslakia uudistamalla muuttaa. Tämä ei tietenkään sovi kaikille – miksi muuttaa järjestelmää, joka tuo omaan taskuun lahjusrahoja. ”Tässä globalisaation mallissa se asia, jolla on vähiten merkitystä, on elämä” kuten Catacamasin kaupungin ihmisoikeusasiamies Oscar Váldez asian ilmaisi.