Katolinen talonvaltaus

Tämänhetkinen isäntäperheeni on yksin asuva nainen, 39-vuotias Suany. Suany on kiltti, vakava ja hillitty nainen, monen mielestä melkein minun vastakohtani – Suany itse sanoo, että minä olen luonteeltani paljon enemmän latino kuin hän. Niin kuin suurin osa hondurasilaisista, Suany on myös harras katolinen. Hän kantaa käsilaukussaan rukousnauhaa ja käy joka viikonloppu kirkossa.

Eilen kun saavuin kotiin, talo oli täynnä Suanyn ystäviä ja tuttuja. Naapuri oli tuonut lainaksi kymmeniä muovituoleja, ja keittiössä hääräsi joukko naisia kokkaamassa tortilloita ja riisipuurolta maistuvaa lämmintä juomaa. Olohuoneeseen oli rakennettu alttari, jolla paloi kynttilöitä ja suitsuke. Suany kertoi, että taloon oli tulossa peregrinos, pyhiinvaeltajia.

Seitsemältä ovikello soi, ja oven ulkopuolelta alkoi kuulua laulua. ”Olemme pyhiinvaeltajia, suotteko meille turvapaikan...” Pyhiinvaeltajat olivat joukko naisia, jotka kantoivat mukanaan suurta Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävää patsasta. Patsas laitettiin alttarille, ja koko talo kerääntyi rukoilemaan rukousnauhan kanssa. En tiedä kuinka monta kertaa Isä Meidän ja Ave Maria lausuttiin, mutta noin tunti siinä yhteensä meni.

Suanyn mukaan pyhiinvaeltajat liikkuvat kodeissa aina tammikuussa. Perinne muistuttaa joulun jälkeisistä raamatun tapahtumista: Herodes halusi tappaa kaikki alle viisivuotiaat poikalapset, joten Joosef ja Maria joutuivat piileskelemään. Pyhiinvaeltajia isännöivän talon kuuluu tarjota ruokaa kaikille, jotka tulevat paikalle. Tyypillisesti pyhiinvaeltajia isännöivän talon jäsenet kiertävät muina iltoina vastavuoroisesti muissa taloissa.

Suany kertoi menevänsä toiseen taloon vieraaksi huomenna, ja kysyi haluanko tulla. Perinne oli ihan mielenkiintoinen nähdä, mutta en taida ottaa sitä tavaksi.