Presidentin huumeet

Eilisen suurin uutinen Hondurasissa oli se, että poliisi oli takavarikoinut yli 1500 kilon kokaiinilastin venezuelalaisesta pienkoneesta, joka oli laskeutunut keskellä yötä pienelle sukeltajien saarelle Utilalle. Kone oli rekisteröity Punaisen Ristin nimiin, mutta kun poliisi oli mennyt tarkistamaan lastia, miehistö oli avannut tulen.

Uutista lukiessa moni asia alkoi tuntua oudolta. Lehtiartikkelin mukaan operaatiossa ei esimerkiksi tehty pidätyksiä, koska ”salakuljettajien oli pakko paeta paikalta poliisin läsnäolon takia.” On se kumma. Haastatellun huumepoliisin mukaan taas ”pidätettynä ei valitettavasti ole ketään, koska alue on syrjäinen ja täynnä kasvillisuutta.”

Lentokoneen kerrottiin laskeutuneen kahden aikaan yöllä, mutta paikallisten mukaan lentokoneen kapteeni oli paennut saarelta kello 6.20 lähteneellä aamulautalla. Vasta tämän jälkeen poliisi oli alkanut etsiä syyllisiä. Poliisi oli kulkenut saaren ainoan kylän keskustassa ja rekisteröinyt kaikki epäilyttävän näköiset, ”erityisesti sellaiset joilla oli märät vaatteet tai jotka kantoivat mukanaan suuria summia rahaa.” Kuinkahan yksinkertaisina he salakuljettajia oikein pitävät. Tai pikemminkin lehden lukijoita...

Paikallisen kamuni mukaan hänen serkkunsa oli armeijan lentäjänä vielä muutama vuosi sitten. Aikaisemmin tällaisia lentokoneita oli kuulemma saatu kiinni usein. Uuden presidentin Manuel Zelaya Rosalesin tultua valtaan armeijan lentäjät saivat kuitenkin aina saman komennon: jättäkää se rauhaan ja kääntykää takaisin. Presidentti olisi jopa halunnut laillistaa marihuanan Hondurasissa, mutta aloite ei mennyt läpi. Kamuni serkku turhautui, lähti armeijasta ja on nykyään töissä yksityisellä lentoyhtiöllä.

Utila on pikkuriikkinen parintuhannen asukkaan saari, jonka tärkein yhteys ulkomaailmaan ovat kaksi kertaa päivässä lähtevät lautat. Saaren asukkaiden mukaan jokainen saarella asuva tietää huumeiden salakuljetuksesta, myös poliisi. Samanlaisia pienkoneita laskeutuu saarelle joka viikko. Vaikuttaa melko itsestään selvältä, että poliisi oli lahjottu päästämään salakuljettajat pakoon – vielä röyhkeästi tavallisella aamulautalla. Paikalliset taas eivät uskalla avata suutaan, koska ”sitten pitäisi jättää hyvästit tälle maailmalle.” Suljettuun suuhun ei lennä hyttysiä, kuuluu paikallinen sanonta.

Haastattelussa poliisi taas suostui sanomaan vain, että ”tähän juttuun on sekaantunut suuria kaloja.” Niinpä. Kuten esimerkiksi maan presidentti?

Ostin muuten pari suurinta sanomalehteä, El Heraldon ja La Prensan, koska ajattelin että niissä voisi olla vähän eri näkökulmat uutiseen. Tietysti olin väärässä. Jutut olivat melkein sanasta sanaan samat, vain muutamien lauseiden järjestystä oli vaihdettu. Mielenkiintoista tämä paikallinen journalismi.