Turismiparatiisi Roatán

Jos Utila on paratiisi hipeille ja reppureissaajille, Roatán on sitä perhelomailijoille ja risteilyturisteille. Näin minulle oli kerrottu, mutta vaikea sitä on vannoa kuulopuheiden perusteella. Kalliin lautan maksaminen ei kuitenkaan kiinnostanut, kun halvemmalla pääsi ”kotiin” Utilalle.

Sattumalta Utila Dive Centerin Frank, Fernando, Vaughan ja Carlos päättivät lähteä Roatánille tekemään trimix-sukelluksen (elikkä siis suomeksi tekniikkasukellusta hapen, typen ja heliumin seoskaasulla sellaisiin syvyyksiin, joihin ei tavallisen paineilman kanssa pääse) ja tarvitsivat veneentäytettä. Niinpä aamulla varttia yli viisi olin jo sukelluskeskuksella kantamassa paattiin tankkeja, ensiapuhappea ja muuta välttämätöntä. Puoli seitsemältä vene lähti vihdoin Utilalta kohti Roatánia auringon paistaessa ja reggaen soidessa kaiuttimista.

Ensivaikutelma Roatánista ei juuri poikennut Lonely Planetin hehkutuksesta. ”Erityisesti West End ja West Bay ovat yhtä idyllisiä kuin mikä tahansa turistiesite kirkkaan turkoosin vetensä, värikkäiden trooppisten kalojensa, puuterimaisen valkoisen hiekkansa sekä kookospalmujensa kanssa.” Mereltä katsottuna Roatán olikin juuri sitä. Ehdin jo ajatella, että ehkä vapaaehtoiskaverini erehtyivät.

Rannalle astuessa turismiparatiisi kuitenkin iski vasten kasvoja kuin Aurinkomatkojen esite. Kiljuvat lapset melkein kaatoivat meidät jahdatessaan toisiaan pitkin rantaa. Matalassa rantavedessä joukko eläkeläisiä neonvärisissä lippalakeissaan harrasti vesijumppaa ohjaajanaan yli-innokas jenkkibarbi, jonka valkaistut hampaat hehkuivat kymmenien metrien päähän. Vähän edempänä mustaihoinen pariskunta opetti toiselle turistiporukalle salsaa. Hiestä kiiltävät kaljamahat vain pomppivat auringossa, kun vaimojensa tanssiin pakottamat miehet pistelivät menemään.

Tämä kaikki olisi vielä voinut olla jollain tavalla sympaattista. Pahinta oli kuitenkin se, että kaikki se pienen merirosvosaaren persoonallisuus, itsepäisyys, arvaamattomuus ja ylpeys johon rakastuin Utilalla, loisti Roatánilla poissaolollaan. Kaikki tuntui olevan rakennettu turisteja ajatellen. Paikallisiin ihmisiin ei enää voinut tutustua heinä itsenään, sillä jokainen tuntui haluavan sinusta jotain. Jos he eivät yrittäneet myydä sinulle koruja, seuraavassa lauseessa he mainostivat veljensä ravintolaa toisella puolella saarta tai siskonsa manikyyrejä – vai haluaisitko ehkä veneajelulle aidon kalastajan kanssa?

Verrattuna suureen osaan Aurinkomatkojen turisteja pursuavista lomakohteista Roatán on edelleen ainutlaatuinen. En myöskään usko nähneeni sen todellisinta luontoa, koska vietin siellä vain päivän. Ja ajattelen varmaan eri tavalla sitten joskus, jos minulla itselläni on lauma lapsia ja haluan helpon ja turvallisen lomakohteen. Nyt minun kuitenkin tuli ikävä Utilaa. Onneksi pääsin kotimatkalle.

Se minun on sitä paitsi sanottava Roatánin kunniaksi, että tämän päivän sukellukset olivat uskomattoman upeat. Paluumatkalla taas näimme jälleen kerran valashaita, mikä ei sekään haitannut yhtään.