”Tolupanesit eivät pidä ihmisoikeuksista”

Kirjoitan tätä pienessä ja parhaat päivänsä nähneessä hotellihuoneessa Yoron pikkukaupungissa, noin seitsemän tunnin automatkan päässä Tegucigalpasta. Katossa rämisee nokinen muovituuletin, rikkinäisessä peilissä roikkuu auton ilmanraikastaja, suihkuna toimivasta letkusta tulee vain jääkylmää vettä ja oven ulkopuolelta kaikuu hondurasilaisen elämän koko kirjo.

Olen täällä työmatkalla duunikaverini Alexin kanssa. Kahden päivän työpajaan on kutsuttu edustajia noin kymmenestä tolupán-kansaan kuuluvasta heimosta, ja aiheena on tällä kertaa verkostoituminen. Paikalle kutsutut ihmiset ovat jo saaneet CIPRODEH:ilta koulutuksen ihmisoikeuksista, mutta nyt koulutus on tarkoitus viedä astetta pidemmälle. Pienten heimojen välisen yhteistyöverkoston luominen auttaisi ihmisiä pitämään paremmin puolensa. Tällä kertaa olen jo päässyt varsinaisiin töihin: olemme vuorotelleet Alexin kanssa puheen johtamisessa ja muistiinpanojen tekemisessä.

Tämä päivä on mennyt pitkälti tähänastisten edistysaskeleiden pohtimisessa, viimeaikaisten ihmisoikeusrikkomusten kirjaamisessa ja toimintasuunnitelman luomisessa. Nämä ihmiset ovat ihmisoikeuskoulutuksen saadessaan sitoutuneet viemään tietojaan eteenpäin yhteisöissään, mutta joskus se on helpommin sanottu kuin tehty.

”Tolupanesit eivät pidä ihmisoikeuksista”, selitti erään heimon edustaja. ”Uutisissa esimerkiksi kerrotaan, että joku on otettu kiinni murhasta, mutta häntä ei voida laittaa heti vankilaan ihmisoikeuksien takia. Ihmiset eivät ymmärrä sellaista. He sanovat, että ihmisoikeudet ovat syynä siihen, että rikolliset saavat olla vapaana.” Muut nyökkäilivät ympärillä. Ihmisoikeus on alkuperäiskansoille pelottava sana. Sitä käytetään vain ongelmien yhteydessä ja sitä käyttävät ihmiset ovat useimmiten tyytymättömiä johonkin – he vaativat oikeutta ja kerjäävät ongelmia. Tolupanesit haluaisivat vain elää rauhassa ilman konflikteja.

Toisen heimon edustaja taas pohti alkuperäiskansojen kannalta ehkä kinkkisintä ihmisoikeutta: oikeutta maahan. Hondurasissa kaikki etniset vähemmistöt käyvät valtaväestön kanssa kitkerää taistelua maaoikeuksista, ja useimmiten rikkaat maanomistajat tai suuryritykset vievät voiton.

”Kaikilla alkuperäisasukkailla on hankala tilanne, mutta meidän tilanteemme on kyllä todella vaikea”, hän kertoi melkein anteeksipyytelevällä asenteella. ”Maiden riistosta ei uskalleta valittaa, koska se saattaa olla vaarallista.” Miehen mukaan vain vähän aikaa sitten ladinot (valtaväestöön kuuluvat) tulivat erääseen kylään poliisin kanssa ja heittivät viisi maidensa puolesta taistellutta vankilaan. He pääsivät vapaaksi vasta, kun alkuperäiskansojen järjestön lakimies alkoi taistella heidän puolestaan. Pari kuukautta sitten eräs toinen maansa puolesta taistellut mies murhattiin kotiinsa.

Aika hurjia juttuja, vaikka kyllähän minä tiesin, että tällaista tapahtuu. Lehdistä lukeminen on kuitenkin jotain ihan toista, kuin henkilökohtaiset tarinat.