Laiton kansanäänestys

Ok, nyt tulee politiikkaa. Jos nyt ajattelet lopettaa lukemisen, odota kuitenkin hetki. Hondurasin sisäpolitiikka kun on aika värikästä. Oletko esimerkiksi kuullut laittomista kansanäänestyksistä?

Jo jonkin aikaa Hondurasissa on kohistu presidentti Manuel Zelaya Rosalesin eli ”Melin” tähän asti suurimmasta ideasta. Presidentti haluaa järjestää marraskuun vaalien yhteydessä kansanäänestyksen maan perustuslain muuttamista varten, tai tarkemmin sanottuna uuden perustuslakityöryhmän perustamista varten. Suuntaa-antava äänestys tämän cuarta urnan eli neljännen uurnan järjestämisestä ollaan järjestämässä kesäkuun lopussa.

Suuri enemmistö kansasta tuntuu olevan sitä mieltä, että perustuslaki tarvitsee kuin tarvitseekin kipeästi uudistamista. Tällä hetkellä laki antaa ulkomaalaisille toimijoille ihan liikaa valtaa Hondurasin valtion yli. Kanadalaiset kaivosyhtiöt saavat rauhassa riistää Hondurasin luonnonvaroja ilman, että perustuslaki antaa valtiolle oikeuksia puuttua asiaan. Ulkomaalaisten pikaruokaketjujen ei tarvitse maksaa veroja, mikä ajaa hondurasilaiset pikkuravintolat epäreiluun kilpailuasemaan ja usein konkurssiin. Monet kansainväliset sopimukset ovat vahvemmassa asemassa kuin maan omat lait, ja kansa on suurelta osin täysin ulkopuolella kaikesta päätöksenteosta. Cuarta urna onkin saanut valtavan tuen erityisesti maan köyhän enemmistön keskuudessa.

Perustuslakimuutosta kuitenkin vastustetaan vähintään yhtä voimakkaasti kuin kannatetaankin. Sitä vastustavat media, katolinen kirkko sekä koko maan pieni rikas vähemmistö. Sinänsä ihan ymmärrettävää: miksi muuttaa järjestelmää, joka on itselle suosiollinen? Yksi eliitin huolenaiheista on kuitenkin ihan todellinen. Perustuslakivaliokunta saattaa keksiä muuttaa myös sitä artiklaa, joka kieltää presidentin uudelleenvalinnan toiselle kaudelle. Monet näkevät Melissä suuruudenhullun populistin, joka haluaa pysyä vallassa vähän Venezuelan Hugo Chavezin tapaan.

Viimeisin ase, jolla eliitti on käynyt kansanäänestystä vastaan, ovat korkeimman oikeuden tuomarit. Rikas vähemmistö on nimittäin keksinyt, että koko kansanäänestys on laiton! Ja totta se on, perustuslain mukaan seitsemää sen yhteensä 372:sta artiklasta ei saa muuttaa, ei edes kansanäänestyksellä. Juuri nämä seitsemän ovat tietenkin avainasemassa. Ainoa tapa muuttaa näitä artikloita olisi perustuslain mukaan kapina, mutta tätä mahdollisuutta yksikään osapuoli ei ole halunnut edes sanoa ääneen, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää. Huh huh, varsinainen demokratia tämäkin.

Koska koko sotku on sen verran monimutkainen, meillä järjestettiin siitä tänään duunissa koulutus. CIPRODEH:n edustajina meidän ei kuulemma pidä olla avoimesti niin cuarta urnaa vastaan kuin sen puolestakaan, mutta meidän tulee kannustaa kriittistä ajattelua ja auttaa kansaa näkemään kiistan kaikki puolet. Aamulla alkanut koulutus venyi kiihkeiden mielipiteiden takia pitkälle iltapäivään, mutta oli yksi mielenkiintoisimmista koulutuksistani tähän asti.

”Mel ei olisi ehdottanut tuollaista, ellei hänellä olisi voimakkaita tukijoita”, sanoi yksi duunikavereistani. ”Media on häntä vastaan, kirkko on häntä vastaan ja kaikki rikkaat tuntuvat olevan häntä vastaan, mutta jonkun on häntä pakko tukea. Jäljelle jää vain armeija.” Presidentti tuntuu tosiaan liittoutuneen armeijan kanssa. Viime aikoina Melillä on ollut harvinaisen paljon yksityisillallisia armeijan korkeimman johdon kanssa. ”Minua pelottaa se, että Mel puhuu armeijalle niin patrioottisesti: että on armeijan velvollisuus tukea kansanäänestyksen toteutumista ja siten puolustaa demokratiaa”, toinen duunikaveri sanoi.

Koulutusta vetäneen intellektuellin mukaan on kuin onkin hyvin mahdollista, että kansanäänestys saa aikaan levottomuuksia, jotka armeija osaltaan yrittää tukahduttaa. Hänen mukaansa on jopa todennäköistä, että armeija ja poliisi kontrolloivat kansanäänestyksen jälkeen maata paljon tiukemmalla otteella. ”Mutta kumpi on toivottavampaa: jatkaa tämän saman järjestelmän kanssa, vai ottaa riski?”

Kummastusta duunikavereideni keskuudessa aiheuttaa myös se, että Yhdysvaltojen suurlähetystö on ollut asiasta niin hiljaa. Kouluttajaa tämä ei ihmetytä. ”Latinalaisessa Amerikassa etenee vasemmistolainen aalto, jota edes Yhdysvallat eivät voi pysäyttää yhtä sormea nostamalla”, kouluttaja sanoi. Venezuelan Chavez, Ecuadorin Correa ja Bolivian Morales kuuluvat aallon radikaaleimpiin, mutta lievempiäkin esimerkkejä on paljon. Ja niin paljon kuin Chavezia haukutaankin, hän on viimeisen kuuden vuoden aikana onnistunut paitsi kasvattamaan Venezuelan taloutta lähes sata prosenttia, myös vähentämään huomattavasti maan köyhyyttä. Meliä ei voi varsinaisesti laskea vasemmistolaiseksi, mutta monet hänen ehdottamansa muutokset kuuluvat tähän samaan sarjaan, joten ei kai ole mikään ihme, että ne ovat kansan suosiossa.

Pitää toivoa, ettei kansanäänestys cuarta urnasta sekoita maata ihan täysin juuri, kun siskoni Noora ja kaverini Jenni ovat kylässä. Hondurasilainen setäni Oscar maalaili jo monenlaisia uhkakuvia, kuten ulkonaliikkumiskieltoa tietyn kellonajan jälkeen. No, tuskinpa moiset meitä hirveästi sademetsässä häiritsevät.