Tito Aguacatessa

Tegucigalpan legendaarisin kulmabaari on Tito Aguacate, pieni ja parhaat päivänsä nähnyt kulmakuppila korttelin päässä Parque Centralista. Tito Aguacatessa on istunut suuri osa Hondurasin historiallisista hahmoista, sen seinät ovat kuulleet poliitikkojen, kirjailijoiden, mediapersoonien ja taiteilijoiden keskustelut. Nyt istumme siellä suomalaisen Maaretin ja italialaisen Federican sekä muutaman hondurasilaisen ystävämme kanssa.

Tavallaan Tito Aguacate ei juuri eroa Kallion pahimmista räkälöistä. Baarissa ei ole myynnissä mitään, missä ei olisi alkoholia, ja sen vanhat viiksekkäät omistajat tuntevat suurimman osan asiakkaistaan. Yksi näistä kanta-asiakkaista on partasuinen mies, joka istuu pöytäämme kitaransa kanssa. ”Saanko laulaa teille vähän?” Sitten hän alkaa selostaa laulujensa syntyä ja kommunistista ideologiaansa.

”No niin, ala soittaa jo”, porukka nauraa. Partasuu myhäilee tyytyväisenä kiinnostuksesta ja alkaa kajautella ilmoille vallankumouksellisia kuubalaislauluja. Söpö rastapoika David taputtaa käsillä pöytään tahtia. Yhdysvaltojen lippuun pukeutunut katumyyjäkin keskeyttää kaupankäynnin ja hiipii partasuun taakse kuuntelemaan pino kalsaripaketteja sylissä. ”Harmi, ettei ole kameraa mukana”, nauran Maaretille. Tähän aikaan illasta olisi liian vaarallista kantaa keskustassa mitään ylimääräistä. Toisaalta tätä tunnelmaa voisi olla mahdoton vangita valokuviin muutenkaan.

Naapuripöytien kanta-asiakkaiden Gran Geronimoksi esittelemä partasuu innostuu siitä, että Maaret, Federica ja minä olemme kaikki valtiotieteilijöitä. Vielä enemmän hän innostuu kuitenkin siitä, ettei kukaan meistä kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. ”Minulle ei edes ole olemassa puoluetta, koska olen uskovainen kommunisti”, hän julistaa.

Illan mittaan Gran Geronimon lauluissa soi koko Latinalaisen Amerikan historia, tosin varsin vasemmistolaisesti väritettynä. Laulut kertovat Daniel Ortegasta, Che Guevarasta, Simon Bolivarista, Francisco Morazánista ja Miguel Albasta. ”Nosotros américolatinos vamos a juntar, para protestar contra toda la injusticia...” mies laulaa suurella vakaumuksella. ”Me latinot käymme yhdessä taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan.” Kun Gran Geronimo lopulta lopettaa soitantansa, hän laittaa niin sanotusti myssyn kiertämään. ”Minulta ryöstettiin tietokone, niin en voi enää polttaa CD:itä ja myydä niitä, hän selittää.

Vasta myöhemmin kuulen Davidilta, että kyseessä on todellisuudessa yksi Hondurasin kuuluisimmista lauluntekijöistä. Tässä maassa taideapurahat vain pitää kerätä ymmärtäväisiltä maanmiehiltä. Tai vapaaehtoisilta, niin kuin tässä tapauksessa.